Luonnollinen Tiedostava Ihminen osa 5: Luovuus

Olemme tulleet artikkelisarjan viidenteen ja näillä näkymin viimeiseen osaa. Tässä osassa käymme läpi, millaista on elää kanssaluojana maailmassa.

Luonnollinen tiedostava ihminen lepää tyhjyydessä, saa voimansa suorasta yhteydestä Äiti Maahan ja Taivaaseen, kulkee sielun ohjauksessa, ammentaa runsaudesta ja toimii luoja-olentona osana unversumia. Tässä artikkelissa keskitymme siihen mitä on luovuus, millaiset egopohjaiset ajatusmallit sitä hankaloittavat ja kuinka vapauttaa oma luova voima.

Mitä on Luovuus?

Luovuus on ihmiselle luonnollinen ominaisuus. Luovuus on jonkin asian tuomista ideasta todelliseksi konkreettiseksi asiaksi. Kyse voi olla minkä tahansa idean toteuttamista ihmisaistein tai energiatasolla havaittavaan muotoon. Tässä artikkelissa keskityn kuitenkin puhumaan konkreettisen tason luomisesta, eli asioista joita voimme koskettaa, kuulla, nähdä, haistaa ja maistaa.

Laajasti ajateltuna lähes kaikki mitä teemme on luomista. Joissakin toiminnoissa yksilön oma luovuus pääsee kuitenkin hyvin vähän esille. Jos teet esimerkiksi työtä, joka on hyvin kaavamaista ja ennalta määrättyä, et pääse toteuttamaan omia ideoitasi. Toisessa ääripäässä ovat sellaiset luovat työt, joissa ei ole ennalta määrättyjä raameja, tai niitä on hyvin vähän. Vaikkapa kuvataiteilja, joka lähtee liikkeelle puhtaasta kankaasta ja ammentaa sielunsa syövereistä siihen syntyvän teoksen.

Perinteisesti ajattelemme, että luovuus ilmenee taiteissa. Kuvataiteet, musiikin tekeminen tai vaikkapa tanssikoreografin työ ovat varmasti hyvin paljon luovuutta vaativia ammatteja. Luovuutta voi käyttää kuitenkin hyvin monenlaisissa asioissa. Kodin sisustaminen, leipominen tai vaikkapa puutarhan suunnittelu voi olla myös hyvin luovaa toimintaa. Kyse onkin lähinnä siitä, ideoitko itse uutta, vai toteutatko ennalta annettuja ohjeita. Voisikin sanoa, että luovuus on jonkin oman uuden idean tuomista konkreettiseen muotoon.

Luovan toiminnan ydin on siis ihmisen omien ideoiden toteuttaminen. Tarvitaan uskallusta kuunnella itseä ja ottaa vastaan ideoita sielutasolta, sekä lähteä toteuttamaan niitä. Jonkun toisen valmiiksi kehittelemät ja testaamat ideat ovat turvallisia ja helppoja tapoja toimia, mutta siinä ei pääse nauttimaan oman luovuuden käyttämisestä. Jos haluaa synnyttää jotakin todella ainutlaatuista ja uutta, ei voi vilkuilla sivuilleen ottaen mallia muilta. Tähän sopii Hellaakosken runo: "Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki." Luovat ihmiset kulkevat siellä, missä kukaan muu ei ole astunut. Se voi olla pelottavaa, mutta samalla myös hyvin antoisaa.

Miksi ihminen haluaa luoda?

Luovuus on sisäsyntyinen ominaisuus, joka kumpuaa Luojan halusta kokea itsensä kauttamme. Jokainen meistä on ainutlaatuinen sielun ja ihmisolemuksen yhdistelmä, ja jokaisella meistä on mahdollisuus tuoda konkretiaan erilaisia puolia Luojasta. Koska tämä on Luojan syvin tahto, sen toteuttaminen tuntuu meistä äärimmäisen hyvältä ja palkitsevalta. Voisi siis sanoa, että todellinen olemuksemme haluaa kokea eri puolia itsestään luomisen kautta.

Mikä estää meitä olemasta luovia?

Saatat jo arvata, että tässäkin asiassa meitä rajoittavat erilaiset pelot. Luovuus kukoistaa vapaudessa, kun taas ego kaipaa rajoja ja tuttuja kuvioita tunteakseen olevansa turvassa.

Toteuttaessaan luovuuttaan ihminen astuu aina uuteen ja tuntemattomaan. Oli sitten kyse kakkureseptin kehittelystä, jonkin teknisen ratkaisun suunnittelusta tai vaikkapa uudenlaisen taiteellisen tekniikan käyttämisestä, tekijä joutuu kohtaamaan epävarmuutta. Hyvin harvoin luovat ideat onnistuvat täydellisesti ensi yrittämällä, pikemminkin päinvastoin.

Saatetaan tarvia lukuisia yrityksiä, jopa vuosien ponnistelua ja muokkaamista, jotta jokin uusi idea saadaan hiottua toimivaksi. Tarvitaan siis paljon uskoa siihen, että idea on toteuttamisen arvoinen. Ja jotkut ideat joudutaan silti hautaamaan, mutta niistä on varmasti opittu paljon.

Yhteiskuntamme ei kovin hyvin tue luovuutta. Moni meistä valitsee turvallisen työpaikan saadakseen rahaan, vaikkei se olisi miellyttävää. Pelko taloudellisesta pärjäämisestä ajaa tuttuihin ja turvallisiin ratkaisuihin. Työn ja arkiaskareiden jälkeen saattaa olla jo niin väsynyt, ettei luoville harrastuksille jää aikaa ja energiaa. Luovuus tarvitsee nimittäin tyhjää tilaa ja kiireettömyyttä kukoistaakseen.

Luovuuteen liittyviä yleisiä pelkoja ja rajoittavia uskomuksia:

- epäonnistumisen pelko

- mitä muut ajattelevat minusta, jos toteutan itseäni vapaasti?

- onko tämä liian outoa, hullua?

- hukkaanko aikaani ja rahojani?

- minä en ole luova

- minulla ei ole aikaa luovuudelle

- samaistuminen lopputulokseen: jos teen jotain huonoa, olen huono

- mitä jos joku nauraa?

- luovan voiman hallitsemattomuus pelottaa

Kuinka vapauttaa oma luovuus?

Jos koet, että luovuutesi on jollakin tapaa hukassa tai jumissa, on lohdullista tietää, että sen voi elvyttää. Jokainen meistä on luova, se on luonnollinen osa ihmisyyttä. Mieti vaikkapa itseäsi lapsena, millaisia juttuja teit? Leikkiminen jos mikä on luovaa, siinä kehtellään monenlaisia mielikuvituksellisia juttuja ja eläydytään niihin.

Luovuuden kukoistamiselle tärkeimpiä olosuhteita ovat vapaus, kiireettömyys ja läsnäolo.

Vapaus tarkoittaa sitä, ettet aseta itsellesi rajoja mitä saat ja mitä et saa luoda. Ei myöskään kannata rajoittaa sitä MITEN saat luoda. 

Esimerkiksi kuvataiteessa olen opetellut purkamaan ajatuksiani siitä millaisia värejä voin käyttää, tai mitä työvälineitä. Yksi suuri oivallus oli myös se kun ymmärsin, ettei minun tarvitse tietää millainen taulusta tulee, kun alan tekemään sitä. Jos olin ajatellut jotakin, mutta lopputulos onkin jotain muuta, en koe enää epäonnistuneeni. 

Luova prosessi on matka, jolle lähdet sielusi kutsumana, mutta jonka määränpää ei ole vielä tiedossa. Se selviää matkan aikana.

Ihminen ei voi olla luova kiireessä. Luovat prosessit vaativat tyhjän tilan ja aikaa kehitellä ideoita kaikessa rauhassa. Joskus joku juttu voi syntyä hyvin nopeastikin, mutta silti tehdessä ei saa olla kiire. Asioita tulee voida tutkailla ja kokeilla kaikessa rauhassa, ja jättää välillä hautumaan. Uusi oivallus, joka vie prosessia eteenpäin, voi syntyä silloin kun sitä vähiten odotat.

Läsnäolo tarkoittaa minulle omassa keskuksessani olemista niin, etten yritä liikaa. Silloin olen ikäänkuin vastaanottavainen sielun tasolta tulevalle opastukselle kuinka edetä. Ideoita tipahtelee tuon tuosta ja valitsen niistä ne joita lähden toteuttamaan. En mieti liikaa sitä, mitä olen tekemässä ja mikä tärkeintä, en pelkää mitä siitä voi tulla. Liika ajattelu ja laskelmointi ei sovi luovuteen, pitää uskaltaa kokeilla ja kompuroida. Pitää uskaltaa epäonnistua kerta toisensa jälkeen.

Vinkkejä luovuuden herättämiseen

- Uskalla epäonnistua! Tee jotakin tarkoituksella rumaa :) Älä samaistu lopputulokseen!

- Lapsenomaisuuden palauttaminen tekemiseen: luominen on leikkiä. Kokeile erilaisia asioita vapaasti. Niiden ei tarvitse olla toimivia tai johtaa valmiiseen lopputulokseen. Uskalla myös tuhlata materiaaleja. Se on välttämätöntä, että tulet sinuiksi materiaalien ja tekniikoiden kanssa, joita käytät.

- Varaa itsellesi aika johonkin luovaan tekemiseen esim. kerran viikossa. Merkitse kalenteriin vaikkapa 1 tunti, joka on sinun luova hetkesi. Älä aseta tavoitteta, että sinun tulisi saada jotakin hienoa tai valmista aikaan. Ajattele, että tavoite on täyttynyt, kun olet pysähtynyt itsesi äärelle ja antanut itellesi luvan olla luova. Tee sitä, mitä rakastat: soita, laula, tanssi, piirrä, ideoi.

Yhteenveto

Luonnollinen tiedostava ihminen ilmaisee itseään luovasti. Luovuus kumpuaa vapaudesta, kiireettömyydestä ja leikkisyydestä. Uskalla heittäyttyä luomisen virtaan ilman tavoitteita, jos luovuutesi tuntuu olevan jumissa. Jokainen meistä on omalla tavallaan luova.