Luonnollinen Tiedostava Ihminen osa 2: Tyhjyys ja Ykseys

Tämä on toinen osa artikkelisarjaan, jossa käyn läpi matkaa pelon rajoittamasta elämästä luonnolliseen ja tiedostavaan olemisen tilaan. Sarjan ensimmäisessä osassa kerroin, mitä tarkoittaa Luonnollinen Tiedostava Ihmisyys, sekä kävin lyhyesti läpi neljä askelta siihen palaamiseksi. Tässä toisessa osassa keskityn ensimmäiseen näistä askelista, joka on Tyhjyys ja Ykseys.

Kuka Minä Olen? -kysymys joka johdattaa sinut Tyhjyyteen

Yksi henkisen heräämisen ydinkysymyksiä on: Kuka tai mikä minä olen? Kun alat ihmetellä tätä, et tyydy enää tavallisiin vastauksiin. Tiedät olevasi enemmän kuin kehosi, nimesi tai persoonasi. Tai ammattisi, roolinsa vanhempana tai vaikkapa ikäsi.

"Kuka minä olen?" on kysymys joka johdattaa sinut yhä syvemmälle omaan itseesi. Kerros kerrokselta voit kuoria rooleja ja muita samaistumiskohteita, todeten jokaisen kohdalla: "tämä en ole minä". Et ole ihminen, vaikka elät ihmisenä. Et ole nainen, vaikka elät naisen kehossa. Tai mies, vaikka elät miehen kehossa. Et ole nuori etkä vanha. Myöskään työsi ei riitä määrittelemään sinua. Kaikki minkä kautta itseäsi määrittelet, muuttuu jatkuvasti. Lopulta myös ihmisyys katoaa, kun jätän tämän muodon ja kehosi kuolee. Jos määärittelet itsesi sieluksi, jolla on alku ja loppu, herää edelleen kysymys, mitä sitten? Onko minussa jotain, mikä jatkaa elämistä senkin jälkeen?

Et siis voi olla mitään minkä voi määritellä, sillä kaikki sellainen on ohimenevää. Kun ymmärrät olevasi jotakin paljon suurempaa kun maalliset määritelmäsi, olet suuren oivalluksen äärellä.

Mutta mikä sinä sitten olet?

Mitä löytyy kun sipulin kuorii?

Todellisen itsensä etsiminen on kuin sipulia kuorisi, kunnes lopulta viimeinenkin kuori on heitetty pois. Monella on kuvitelma, että viimeisen kuoren alta löytyy jonkinlainen ydin, jokin helposti ymmärrettävä identiteetti, joka tuo lopullisen turvan ja varmuuden. Yllätys onkin suuri, sillä jäljelle jää -ei mitään! Se voi olla hyvin hämmentävä, jopa pelottavakin havainto. 

Se, että vastauksena kaikkeen etsimiseen onkin vain sanoton hiljaisuus ja ääretön tyhjyys, tuntuu aluksi hullulta. Tilanne on kuin olisit kiivennyt valtavan vuoren huipulle ja sinne päästyäsi sinun käsketään hypätä kielekkeeltä alas. Mutta juju onkin siinä, että hypättyäsi et murskaannu maahan vaan olet lopultakin vapaa! Sinun täytyy luopua myös vuoresta ja hienoista näköaloista sen huipulla, ollaksesi todella vapaa.

Muistan kuinka itse en tiennyt itkeäkö vai nauraa kun oivalsin olevani -ei mitään-. Ollako ahdistunut vai iloinen? Tuntui järkyttävältä, ettei minulla ollut mitään mihin tarttua. Olin luopunut kaikista määritelmistä itselleni ja yhtäkkiä minulla oli vastassa vain ääretön tyhjyys. Pikkuhiljaa hämmennys ja pelko kuitenkin väistyivät ja tyhjyys minussa alkoikin tuntua turvalliselta ja vapauttavalta. Kun en ole takertunut mihinkään, olen vapaa menettämisen pelosta. Kaikki elämässä muuttuu, mutta se mitä OLEN, on ikuista. Tyhjyys alkoi myös tuntua elävältä -se on tyhjyyttä mistä kaikki syntyy ja mihin kaikki katoaa. Tyhjyyden tunnistaminen oli käänteen tekevää elämässäni, se oli ensimmäinen askel vapauteen.

Et siis ole mitään, mitä voisi rajata tai määritellä. Sinun ei siis tarvitse rajata itseäsi mihinkään muottiin tai takertua johonkin rooliin. Olet vapaa kasvamaan, muuntumaan ja kokemaan. Olet suuri, ikuinen ja ääretön tyhjyys, joka kokee itseään tässä muotojen maailmassa. Voit päästää irti kaikesta mihin olet takertunut ja levätä tyhjyydessä. Yhtäkkiä kaikki tuntuu väljemmältä ja kevyemmältä, on tilaa olla ja hengittää, ei ole kiire eikä hätä. Voit katsoa maailmaa nyt uusin silmin, vapaana. Et ole mitään, mutta sinussa on kaikki!

Tyhjyys on luonnollinen olemisen tila

Vaikka olisitkin tunnistanut ja kokenut hyvin tyhjyyden itsessäsi syvästi, ei siitä useinkaan tule heti pysyvä olotila. Erilaiset pelot vetävät meitä takaisin kokemukseen, että olemme "jotakin". Voi tulla tunne, että enhän minä nyt voi vaan tässä tyhjyydessä lillua. Kuinka arki, lapset, työ? Mitä puolisokin sanoo? Olenko ihan hullu?

Peloista irti päästäminen vie aikaa, mutta pikkuhiljaa tyhjyyden kokemus vahvistuu ja siitä tulee yhä enemmän oma luonnollinen tapa olla. Kunnes mikään ei enää vie sinua siitä pois. Silloin voit kohdata minkä tahansa arkisen maailman haasteen ilman, että sisäinen rauhan tilasi järkkyy. Silti sinusta ei tule ylimielinen tai välinpitämätön arkisen elämän haasteita kohtaan, päinvastoin. Voit suhtautua niihin suurella lempeydellä, rakkaudella ja viisaudella omasta rauhastasi käsin. Näet kaiken maallisen arvokkaana Luojan ilmentymänä, vaikket takerrukaan enää niihin.

Tyhjyyden kokemiseen liittyviä pelkoja:

* jos päästän irti itseni määrittelystä, lakkaanko kokonaan olemasta?

* tai katoaako persoonani?

* kykenenkö enää toimimaan arkisessa maailmassa, jos päästän irti kaikesta?

* menetänkö läheiseni ja ystäväni jos muutun liikaa?

* kuolenko, jos päästän irti?

Kohtaa pelkosi kaikessa rauhassa ja lempeästi. Päästämällä pelosta irti ja astumalla omaan Todelliseen Itseesi, sinusta tulee se, mikä todella olet. Pelot pyyhkiytyät pois, olemuksesi syttyy henkiin ja persoonasi tulee esiin kaikessa kauneudessaan. Olet edelleen sinä ja voit edelleen toimia niissä rooleissa joissa haluat, kuten vanhempana tai työssäsi. Todennäköisesti kaikesta tästä tulee vain entistä nautinnollisempaa ja kevyempää. Toki jotkut asiat ja ihmiset eivät ehkä enää resonoi. Päästä niistä rohkeasti irti luottaen, että jotain uutta on tulossa tilalle. 

Kyse on kuitenkin ennen kaikkea energeettisestä muutoksesta, eikä kannatakaan hätiköidä isojen konkreettisten muutosten kanssa. Tunnustele rauhassa uutta tapaasi olla sinä ja anna kaiken tapahtua omassa luonnollisessa tahdissaan.

Tyhjyydessä me kaikki olemme yhtä

Tyhjyyden kokemukseen liittyy hyvin kiinteästi kokemus ykseydestä. Jos minä olen ydinolemukseltani luova tyhjyys, josta kaikki syntyy ja mihin kaikki katoaa, myös sinä olet tuo sama tyhjyys. Me olemme siis yhtä. Ja niin on myös kaikki muu luomakunnassa. Näin voit nähdä ja aistia itsesi  maassa, puissa, linnuissa ja tuulen vireessä kasvoillasi. Tuo sama ikuinen ja ääretön tuntuu aamukasteena nurmella, näkyy tähtinä taivaalla ja kuuluu ystäväsi kauniissa sanoissa. Me kaikki olemme tosiaankin yhtä.

Ykseyden oivaltaminen muuttaa ihmistä syvästi. Se herättää suurta rakkautta, myötätuntoa ja kunnioitusta kaikkea elollista kohtaan. Eroavaisuudet ihmisten välillä alkavat tuntua vähäpätöisemmiltä, koska todellinen olemuksemme on yhtä. Toisaalta eroavaisuudet näyttäytyvät myös entistä arvokkaampina, sillä niiden kautta pääsemme kokemaan Luojan niitä puolia, joita emme oman ihmisolemuksemme kautta tässä elämässämme ilmennä. Vaikkapa se, että joku osaa tehdä kaunista musiikkia, on minulle valtava ilo, sillä itse en siihen kykene. Voin kuitenkin nauttia Luojan tästä puolesta toisten tekemää musiikkia kuunnellen, mukana laulaen ja tanssien.

Yhteenveto

Tutkimalla kysymystä "Kuka Minä Olen?" pääset kokemaan sen, mikä on todellinen ydinolemuksesi kaikkien määrittelyjen tuolla puolen. Ole rohkea ja kohtaa pelkosi, päästä rti takertumisesta turvallisen tuntuisiin rajoittuneisiin rooleihin. Sinä olet rajaton, ääretön ja ikunen, Sinä Olet. Ja me olemme Yhtä.

Valoa päivääsi ja rohkeutta matkalla syvälle Todelliseen Itseesi <3

Tiina