Kaikki alkaa tyhjyydestä.

Kaikki me haluamme olla vapaita pelosta, epävarmuudesta, vihasta ja katkeruudesta. Jokainen haluaa pohjimmiltaan tuntea olevansa vapaa ja turvassa.

Kuinka sitten hypätä pelosta ja epävarmuudesta luottamuksen ja turvan tunteeseen? Kuinka saada vihan tilalle rauha ja hyväksyntä?

Oma kokemukseni on, ettei se tapahdu niin, että yrittää korvata ns. negatiivisen tunteen positiivisella. Luottamukseen ei pääse väkisin yrittämällä. Viha ei haihdu niin, että kieltäytyy tuntemasta sitä. Ainoa tapa vapautua pelon kahleista on päästää irti kaikesta ja tulla tyhjäksi. 

Mitä on tyhjyys?

Tyhjyys, josta tässä puhun, on takertumattomuutta. Kyseessä ei ole staattinen tyhjiö, jossa ei tapahdu mitään, vaan luova tyhjyys. Se on dynaaminen tila, jossa asioita syntyy, muuttuu ja katoaa koko ajan. Se on tila, joka sallii kaiken tulla ja mennä, takertumatta mihinkään.

Tällainen luova tyhjyys on sinun, minun ja kaiken olevaisen perusolemus. Siksi tyhjyyden tilassa oleminen on niin kevyttä, luonnollista ja vaivatonta. Tyhjyyden tilassa ihminen ikään kuin lepää kaikkivaltiaan sylissä.

Miksi tyhjyys pelottaa?

Vaikka tyhjyys on ihana vapauden tila, se useimmiten pelottaa ihmisiä aluksi. Tämä johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä määrittelee itsensä joksikin. Kun sanomme olevamme "jotakin", samaistumme todella vahvasti tuohon rooliin. Ja kun samaistumme vahvasti johonkin, meille on kauhistuttava ajatus, että tuo jokin otettaisiin meiltä pois. Koemme että menetämme itsemme ja katoamme, jos menetämme roolin tai asian jonka kautta määrittelemme itsemme.

Esimerkiksi ihminen joka samaistuu vahvasti työrooliinsa, voi pelätä jatkuvasti työpaikkansa menettämistä. Hän voi kokea, ettei hän ole mitään, jos hänellä ei ole työtään. Se on hyvin pelottavaa, jopa ahdistavaa.

Asioita, joihin ihmiset takertuvat on valtavasti. Jollekin se on työ, toiselle vaikkapa ulkonäkö, taloudellinen status (köyhyys tai rikkaus), vahvuus tai heikkous. Ei ole oikeastaan väliä sillä, mihin takerrut, tai minkä kautta määrittelet itsesi. Yhtä lailla kaikki se on samaistumista johonkin muuttuvaan ja katoavaan, ja siksi se pitää sinua jatkuvasti varpaillaan ja pienen pelon vallassa.

Tyhjyys pelottaa meitä, sillä tyhjyydessä egolle ei jää mitään mihin takertua. Ei jää mitään, minkä kautta määritellä itseään kelvolliseksi, riittäväksi, hyväksi tai paremmaksi kuin muut. Ei jää myöskään mitään, minkä kautta kokea olevansa turvassa. Kysymys kuuluukin, tarvitsemmeko me tällaisia määritelmiä? Tarvitseeko sinun sieluna, osana Luojaa, määritellä itsesi johonkin rajalliseen muottiin, kokeaksesi turvaa, rakkautta ja syvää rauhaa? Jos vastasit vaikka edes epäröiden "ei", olet valmis päästämään irti ja astumaan siihen tyhjyyteen joka todella olet.

Kuinka tulla tyhjäksi ja olla tyhjä?

Ensimmäinen askel tyhjyyteen on hyväksyminen. Hyväksy täysin joka ikinen tunne, ajatus ja tuntemus, joita sinussa ilmenee. Syleile kaikkea tuntemaasi pelkoa, vihaa, ahdistusta, iloa, surua, innostusta, kipua, kolotusta, ja jännitystä hyväksyen. Yksikään tunne tai tuntemus ei ole toistaan parempi tai huonompi. Mikään niistä ei ole oikea tai väärä.

Kun hyväksyt kaiken mitä olemuksessasi virtaa, olet asettunut läsnäolevan tarkkailijan rooliin. Sinä koet kaikki nuo tunteet, ajatukset ja olotilat, muttet samaistu enää mihinkään niistä. Olet kuin tyhjä astia mihin ja mistä virtaa asioita, mutta astia itsessään ei muutu.

Kokemukseni mukaan takertumattomuuden opettelu voi viedä aikaa. Kun päästät irti yhdestä roolista, saatat huomaamattasi takertuakin johonkin toiseen. Vähän kuin addikti, joka vaihtaa riippuvuuden toiseen. Jos olet vaikkapa väsynyt työhösi, joka on keskittynyt rahan haalimiseen ja päästät irti siitä, saatat pian olla samaistunut rooliisi pennittömänä. Jokin siinä tuntuu hetken aikaa hyvältä ja turvalliselta, mutta ajan myötä huomaat ettei sekään ole sitä, mitä sydämesi todella haluaa. Mitä olen jos en ole rikas enkä köyhä? Vastaus on ettet ole kumpaakaan, mutta voit kokea molempia.

Kun olet oppinut hyväksymään kaikki tunteesi, ajatuksesi ja keholliset tuntemuksesi läsnäolon tilasta käsin, energiasi puhdistuvat pikkuhiljaa ja äärimmäiset pelkoon pohjautuvat tunteet hiipuvat pois. Kaikki asettuu luonnolliseen tasapainon tilaan. Tyhjyydestä tulee luonnollinen olemisen tilasi ja huomaat heti jo meinaat takertua johonkin. Samassa hetkessä olet jo irrottanut otteesi ja rauha palaa olemukseesi. Tunteita tulee ja menee, mutta ne eivät enää vie sinua mennessään.

Tyhjyydestä tulee lepopaikkasi

Egomieli hakee siis turvaa jostakin tarkkaan määritellystä, joka asettaa rajat identiteetille. On pelottavaa olla tyhjä, koska silloin kaikki on mahdollista. Myös oman voimamme suuruus voi pelottaa meitä. Nämä kaikki pelot on tarkoitettu kohdattaviksi, ja kun ne pikkuhiljaa haihtuvat pois, tyhjyydestä tulee lepopaikasi, missä kaikki on hyvin. 

Tyhjyydestä käsin eläessään ihminen on koko ajan täysin avoin elämälle. Ilman ennakko-odotuksia tai -oletuksia eläessäsi jokainen päivä on sinulle ihme ja kiitollisuuden aihe. Olet vapaa nauttimaan täysin siemauksin kaikesta siitä mitä elämä tuo, ilman pelkoa että voisit menettää jotakin. Ei ole suurempaa vapautta, kuin olla täysin tyhjä ja takertumaton!